Kuljin tänään kaupungilla ympyrää monta tuntia. En oikein tiennyt itsekkään minne olin menossa. Se kummastutti, koska kyseinen kaupunki on tuntunut aina eniten kodilta kuin mikään muu paikka. Siellä ollessa mieli lepää ja voisin vaan istua kahvilassa ja tuijottaa määränpäihinsä kiiruhtavia ihmisiä. Nyt kaikki kicksit on poissa, olo oli levoton ja ehkä hieman jopa pelokas. Pelokas siitä syystä, että keskustassa riittää juoppoja ja narkkeja, jotka haahuilevat kuset ja paskat housussa edes takaisin. Huonosti käyttäytyvät teinit vyöryvät massoina koko kadun täydeltä, kävelevät päin ja nauravat perään. 
Kävin seisomassa vanhalla kotikadulla. Tuijotin vanhaa makuuhuoneen ikkunaa, ei valoja. En ole varma asuuko siellä edes kukaan vai eikö kukaan ollut vaan kotona. Ikävä ei vallannut rintaa, ei vaikka olin niin uskonut tapahtuvan. Katu oli pimeä, märkä ja kylmä. Halusin jatkaa matkaa. 
Kävin myös kahvilla, tottakai. Ei siitäkään sitä vanhaa tunnetta tullut. En viitsinyt edes riisua takkia, koska tiesin jatkavani nopeasti matkaa. Ystävä pyysi ravintolaan lasilliselle, mutta en lähtenyt. Ei ollut siihenkään fiilistä ja näyytin kaikkea muuta kuin siltä, että nyt lähdetään beibe rimpsalle. Kulahtaneet pöksyt jalassa, huppari ja villasukat pilkitistivät tennareista. Kävin myös vanhassa kantapaikassamme, mutta sielläkin minua palvelivat täysin tuntemattomat naamat. Paikassa, joka oli minulle vielä 1,5 vuotta sitten kuin toinen koti. En jäänyt, otin kahvin mukaan. Sen jälkeen oli pakko vetää tupakka. Ja sen jälkeen oli pakko kiiruhtaa kioskille ostamaan purkkaa ja kurkkupastilleja, ettei henki haise ja mies huomaa. 
En tiedä kuinka kauan kuljin ympyrää ja väistelin ihmisiä, mutta jossain vaiheessa tuli stoppi. Minä haluan kotiin. Haluan juoda ison mukillisen lämmintä teetä ja laittaa saunan päälle. Haluan syöttää pojalleni iltapuuron ja asettua miehen kanssa sohvalle katsomaan elokuvaa. 
Huomenna on ystävän syntymäpäivät ja toivon, ettei minun tarvitse mennä baariin. En halua. Paska musa soi liian kovalla, kaikki on kallista ja ihmiset huutavat.

Hyvänen aika, onko minusta todella tullut tälläinen raukkis, oikea kotihiiri ?? Minusta, joka bailasi aina pilkkuun asti, veti baarimikon tarjoamia shotteja, tanssi bassojen päällä, voitti tanssikilpailun, koska vilautti DJ:lle vähän tissiä ? Valvoi vaikka koko yön ja jatkoi seuraavanakin päivänä. Sai aina erikoisalennusta kaikesta ja tunsi koko talon henkilökunnan, sai istua baaritiskillä ja poistui aina vasta sitten, kun järjestyksenvalvoja oli kehottanut kolmesti. Siis mitä, mihin minä olen kadonnut ?