Halleluja, se on vihdoinkin täällä ! Nimittäin ensilumi. Vaikka järkeni sanookin, ettei tuo suloinen peite tullut jäädäkseen, tuo se iloa minun iltaani ainakin. Kävin viemässä ulkolyhtyihin kynttilät ja jäin hetkeksi seisoskelemaan ulos. Lunta tuprutti tasaisesti maahan ja osa hiutaleista tarrautui kaulahuiviinikin. Tein jopa yhden lumipallon. Kumpa lunta tulisi vielä lisää, paljon paljon lisää.

Kellun kummallisessa harmaudessa. Olo on riittämätön ja kuuntelen alakuloisuutta ruokkivaa musiikkia. Välillä vain tuijottelen eteeni ja mietiskelen asioita. Saatan olla hieman väsynytkin, mutta pärjään vielä. Vauva valvottaa, mutta niinhän ne kaikki tekevät. Onneksi kohta on viikonloppu ja saan taas nukkua vähän enemmän. Niin jasunnuntaina onkin mieheni ensimmäinen isänpäivä. 

Olen hieman hämilläni viime aikaisista touhuistani. Kuten kerroin, ostin sen tupakkaa mieheltäni salaa, mutta en ole polttanut siitä vasta kuin kaksi. Ja nyt haluan huuhtoa loput wc-pöntöstä alas. Olen myös ollut himokkaampi kuin aikoihin. Minun on vaikea nukahtaa, kun mieleni harhailee. Kerrassaan kummallista. On kuitenkin ollut ilo huomta, ettei seksielämämme ole juurikaan muuttunut vauvan syntymän jälkeen. Siitä on tullut jopa parempaa. Ainakin omasta mielestäni.

Teekuppi höyryää tuossa vieressä ja Spotifysta valittu soittolista luo tunnelmaa. Makuuhuoneesta kuuluu hiljaista höpinää, vauvaa ei nukuta. Vaan ei nukuta minuakaan.