Harmaata on ollut. Koko marraskuu oli harmaata. Nyt on joulukuu ja movemberkin on vihdoinkin ohi. Nyt voi taas suukotella ilman, että pistää. Kahvia mustana ja leipää kuivana. Harmaata, harmaata. 

Raha-asiatkin mietityttää. Olin viihteellä kaksi kertaa ja kerran häissä. Ilmasta viinaa, noniin. Flunssakin pistäytyi, nousi oikein kuumekin. 

Unettomuus vaivaa. Uni ei vain tule, puhelimessa on ärsyttävä ristikkopeli. Ärsytää, kun ihmiset eivät päivitä facebookkejaan yöllä. No, nehän nukkuu.. Minunkin pitäisi.

Mies kaipaa hellyyttä ja niin minäkin, joo ihan hiljaa olohuoneen sohvalla ettei vauva herää. Ja uudestaan makuuhuoneessa, pakko huutaa tyynyyn. Mies nukahtaa ja minä jatkan ristikon parissa. Hmh.

Vauva nauraa uudessa hyppykiikussaan ja lattialla ryömitään jo kovasti. Muutaman kerran ollaan noustu tukea vasten seisomaankin. Ruoka on alkanut maistua paremmin, hampaat puhkesivat. Yöt edelleen vähän kysymysmerkkisiä. Voi tuota ihanaa, nauravaa pientä. Miten voikaan olla joku noin tärkeä, kaikista rakkain. 

Mietityttää hän. Se yksi tyyppi, joo muistan. Ärsyttää, miksi senkin nyt piti tulla mieleen. Kaikki on hyvin.

KAIKKI HYVIN.