Tsädäm ja kaikki on taas levällään kuin ne maailman kuuluisimat eväät. Jotkut ihmiset, jotka oot mielestäs haudannu jo aivan mieles perälle ja unohtanut, laittaakin koko pienen mielen aivan vinksin vonksin. Huh, eilinen oli aikamoinen päivä, mutta nyt sitä ollaan taas tässä keittiön pöydän ääressä ja yritetään ravistella mieli selväksi. 

Liikaa viiniä ja liikaa muistoja. Hyppäsin eilen hetkeksi siihen wanhaan elämään, jota elin 1,5 vuotta sitten. Musiikki soi kovalla, yö ei muka päättynyt koskaan. Sain shotin suoraan pullosta kaadettuna suuhun ja naurettiin vanhoille - WANHOILLE - jutuille vedet silmissä. Vaikka olenkin tänne vasta kirjoittanut, kuinka tuo kaikki mennyt tuntuu niintodellavitun kaukaiselta oli se eilen aivan uskomattoman todellista. Eikä se tuntunut lainkaan oudolta. Se tuntui sitten vasta oudolta, kun jouduin soittelemaan ja järjestelemään kotiin pääsyni ja kun hiippailin kotiovesta sisälle "ettei vauva herää". Ja kun tuo vauva sitten päätti kuuden aikaan herätä ensimmäisen kerran. 

Aamuyöstä vaihdetut tekstiviestit nostattivat punan naamalle ja naurattivatkin hieman. Mies painautui selkääni kiinni, suukotti juuri oikeaan paikkaan ja sai minut laskemaan puhelimen takaisin pöydälle.