Se ei ole tapahtunut yhdessä yössä, ei viikossa eikä parissa kuukaudessa... Puhumme vuosista. En ymmärrä kuinka ihminen on voinut syödä itsensä tälläiseen jamaan. Välttelen peilejä, välttelen valokuvia, välttelen kaikkea. Kaikkea muuta paitsi ruokaa. On pakko ryhdistäytyä.

Olen ikuinen laihduttaja. En ole oikeastan muuta tehnytkään kuin laihduttanut viime vuodet. Aina vaan palaan vanhaan ja huonompaan. Nyt viime aikoina olen huomannut, kuinka kaikki on luisunut huonompaan kuin ikinä. Juon liikaa kahvia, liian vähän vettä. Syön herkkuja liki päivittäin, olen väsynyt. Minulla ei ole enegiaa mihinkään. 
Olemme menossa viikonloppuna reissuun, mutta maanantaina alkaa ihan uudet tuulet puhaltaa. Toivottavasti tämä asian julkistaminen ja ihmisten nähtäville lyöminen tsemppaa minua tulevassa koitoksessa. Edessä on todennäköisesti vuosien projekti. 
Haluan tätä Pikkuiseni takia. Haluan olla hänelle paras mahdollinen äiti ja esikuva. Haluan jaksaa leikkiä ja ulkoilla hänen kanssaan ja nähdä hänen kasvavan. Haluan tätä myös mieheni takia. Haluan, että hän voi olla minusta ylpeä ja saa rinnalleen naisen, jonka hän ansaitsee. Ei mitään löysää paskaa, joka ei jaksa tehdä mitään. Haluan  tätä tietysti myös itseni takia. Olen väsynyt olemaan väsynyt ja pettynyt itseeni. Haluan tuntea itseni kauniiksi ja seksikkääksi. Haluan olla terve ja voida hyvin. Ja tiedä häntä, vaikka haluaisin lisää lapsiakin vielä joskus.. Ei se todennäköisesti tällä painolla olisi edes mahdollista. 

Älkää huoliko, tästä ei ole tulossa laihdutus-blogi. Halusin vain julkistaa tämän täällä, että saisin vähän painetta onnistumiseen. Tietysti tulen kirjoittamaan onnistumisista ja ehkä mahdollisista repsahduksistakin, mutta en todellakaan joka päivä. Tai edes joka kuukausi.